Miksi Berkeley kielsi materian olemassaolon?
Berkeley lähtee tieto-opissaan Locken empirismin pohjalta, jonka mukaan tiedon lähteenä on yksin havainto (perception). Locke oli Berkeleyn mukaan oikeilla jäljillä todetessaan, että havaintomme koostuvat ideoista, mutta hän erehtyy väittäessään, että havaitsemamme ideat liittyvät yhteen materiaalisten olioiden kanssa. Locken mukaan havaitsemme olioista tiettyjä perustavia kvaliteetteja ja jokaisella aistimuksella on syynsä, jotka johtuvat olion aistittavista ominaisuuksista. Olioiden primääriset ominaisuudet (mm. ulottuvaisuus ja liike) havaitaan sellaisina kuin ne ovat olioissa, mutta havaitsija saattaa erehtyä havaitessaan olioiden sekundaarisia ominaisuuksia (mm. väri ja maku). Juuri ajatukseen aistimuksen takana olevasta materiaalisesta syystä Berkeley kohdistaa painavan ja osin nerokkaan kritiikkinsä.
Berkeleyn mukaan tietomme johtuu yksin ideoista ja ideoiden yhteenliittymistä. Havaintomme ovat sielullisia eli tajuntamme aktiivisuudesta johtuvia. Yksi Berkeleyn esimerkki koskee tilannetta, jossa havaitsijan toinen käsi on kylmä ja toinen kuuma ja kun havaitsija pistää kätensä haaleaan veteen, toinen käsi tuntee veden kylmänä, toinen kuumana. Mutta koska vesi ei voi olla sekä kylmä että kuuma, veden lämpötilan havainnon täytyy olla sielusta johtuvaa. Samoin Berkeley ajattelee muiden aistien toiminnasta. Aistihavaintomme ovat tietynlaisia kvaliteetteja ja ne ovat suhteessa havaitsijaan.
Puhe aineellisista kappaleista tarkoittaa vain niiden aistittavien ominaisuuksien summaa, joita ihminen havainnossa havaitsee. Kysymykseen siitä, mikä aikaansaa nämä havainnot ihmismieleen, jos aineellinen todellisuus ei sitä tee, Berkeley vastaa, että kaikissa havainnoissa vaikuttaa henkinen olento, Jumala. Jumala siis aikaansaa ideat ihmismieleen. Entä mikä on takeena siitä, että idea ei yhtäkkiä lakkaa olemasta, jos me emme havaitse ideaa; vaikkapa käännämme katseen pois tietystä havaitsemastamme asiasta? Tähänkin Berkeley vastaa, että vaikka aineellista substanssia ei ole, Jumala havaitsee kaikki ideat ja koska Jumala tietää kaiken ja havaitsee kaiken, ideat eivät lakkaa olemasta, vaikka ne eivät olisikaan meidän tajunnassamme: ”Esse est percipi” (oleminen on havaituksi tulemista).
Berkeleyn idealistinen epistemologia saattaa ensi silmäykseltä vaikuttaa oudolta, mutta siinä esitetyt johtopäätökset ovat yllättävän moderneja. Positivistisen näkemyksen mukaan tieteen perustana ovat vain havainnot/ ilmiöt, eikä havaintojen takana olevasta todellisuudesta voida tehdä mitään päätelmiä. Instrumentalistit taas ovat kieltäneet atomienkin todellisen olemassaolon ja pitäneet atomeja loogisina konstruktioina, joita tarvitaan tutkimusten päämäärien saavuttamisessa. Kvanttifysiikasta tutun Schrödingerinparadoksin mukaan havaitseminen vaikuttaa mitattavaan todellisuuteen. Berkeley siis näyttää olleen aikaansa edellä korostaessaan sitä, että me voimme varmasti tietää vain aistivaikutelmamme ja jopa hänen keskeisin lauseensa ”oleminen on havaituksi tulemista” näyttää jossakin mielessä pitävän paikkansa.