Mikä on kielipeli?
Kielipeli on Ludwig Wittgensteinin (1889-1951) kehittämä termi, jolla kuvataan kielen toimintaa. Wittgensteinin mukaan kielen merkitys on sen käytössä. Merkityksen ymmärtäminen on kykyä käyttää kieltä jossakin yhteisössä. Kielipelin siirtoja ovat sekä kielellisten ilmausten käyttö, että muut kielenkäyttäjän teot maailmassa.
Wittgensteinin mukaan koko inhimillinen elämämme koostuu erilaisista kielipeleistä, joissa olemme osana. Kielen ymmärtäminen on periaatteessa mahdotonta, jos emme ole osallisena kielipelissä, missä jokin kielellinen siirto tehdään.
Kielipelistä voidaan käyttää esimerkkinä jalkapallopeliä. Pelissä on tietyt säännöt joiden mukaan tulee toimia. Sanotaan näitä sääntöjä kielen kieliopiksi. Pelissä on kuitenkin myös termejä, joita ei voi ymmärtää, jos ei ole osallisena ”jalkapallopelin kielipelissä”. Esimerkiksi ”paitsio” tai ”rangaistuslaukaus” eivät sano kielipeliin kuulumattomalle mitään. Kielipeliin kuulumattomat eivät ymmärrä mitä termeillä ”paitsio” ja ”rangaistuslaukaus” tarkoitetaan. Ihmiselle, joka ei tiedä jalkapallosta mitään kyseisten termien merkitys on tyhjä.
Merkitys on käyttö tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että yksilö on ymmärtänyt termin merkityksen, jos hän osaa käyttää termiä oikein, kielipelin sääntöjen mukaan. Lause ”Siivottuani ullakon menin paitsioon” osoittaa, että lauseen esittäjä ei ymmärrä mitä paitsiolla tarkoitetaan. ”Mikko oli paitsiossa ja tuomari vihelsi pelin poikki” taas osoittaa, että lauseen esittäjä on ymmärtänyt termin ”paitsio” merkityksen.
Uskonnollista kieltä voidaan myös pitää eräänä kielipelin muotona. Ihminen, joka ei elä tässä kielipelissä ei voi ymmärtää, mitä uskossa eläville tarkoittaa esimerkiksi ”uskoon tuleminen”, ”ihme” tai ”Jumalan rakkaus”.