Jumala on kaikki

  1. Baruch Spinoza (latinaksi Benedict de Spinoza) eli vuosina 1632&8212;1677. Spinozan filosofia nähdään usein vastauksena Rene Descartesin (1956-1650) dualismiin. Descartesin mukaan oli olemassa erillinen mieli ja ruumis. Spinoza ei tätä hyväksynyt vaan oli vannoutunut ontologisen monismin kannattaja.
Kirjassaan Etiikka (Ethica ordine geometrico demonstrata, 1674 ) Spinoza esittää, että ei ole olemassa kahta vastakkaista olomuotoa (substanssia), vaan kaiken kattava yksi substanssi eli Jumala. Etiikka teoksessa Spinoza käytti matemaattista menetelmää, jolla hän johti kaikki päätelmänsä ja todistuksensa muutamasta aksioomasta ja perusolettamuksesta.

Spinozan substanssi on kaikkialla. Se on kaiken kattava, ääretön, jakamaton ja välttämätön. Jumala on Spinozalle yhtä kuin luonto. Ihmisinä emme havaitse Jumalaa vaan havaitsemme Jumalan moduksia, eli yksittäisiä olioita. Kaikki modukset, kuten ihminen, ovat epävapaita ja rajallisia toisin kuin Jumala. Järjen avulla ihminen voi tavoittaa kaiken takana olevan yleisen olemuksen, joka on siis Jumala. Suoraa tietoa todellisuudesta saamme Spinozan mukaan intuitiolla, joka on suoraan yhteydessä todellisuuden kanssa. Spinoza eritteli vielä kaksi muuta tiedon lajia luulotiedon (esimerkiksi mielikuvitus) ja järjen tiedon (tiede). Spinozan mukaan:

  1. &8221;Mielen suurin hyvä on tieto Jumalasta, ja mielen korkein hyve on tuntea Jumala.&8221; (Etiikka IV:XXVIII)
Koska kaikki on vain yhtä substanssia, niin myös henki ja materia ovat yhtä ja samaa substanssia. Spinozan mukaan ne ovatkin saman asian kaksi eripuolta. Kaikesta tästä seuraa deterministinen maailmankuva. Mikään ei voi tapahtua toisin kuin se tapahtuu, sillä koko deterministinen maailma on ennalta määrätty. Spinoza kuitenkin ajatteli, että jos hyväksymme tämän asian, voimme olla paremmin sinut maailman kanssa.