Kookas.fi
  1. Etusivu
  2. Tiede
  3. Filosofia
  4. Mitä ajatuksia antiikin skeptikot korostivat?

Mitä ajatuksia antiikin skeptikot korostivat?

  1. Skeptikkojen filosofikoulun perustajana pidetään Pyrrhonia (356-270 eKr). Samoin tunnettuja skeptikkoja olivat Arkesilaos (316-242 ekr) ja Karneades (214-129 eKr). Pyrrhonilaista skeptsismiä kehittivät edelleen Agrippa (100- jKr) ja Sekstos Empeirikos (200- jKr), jonka teokset &8221;Pyrrhonismin pääpiirteet&8221; ja &8221;Matemaatikkoja vastaan&8221; ovat antiikin skeptisismin päälähteet.
  2. Platonin Akatemian johtajat Arkesilaos ja Karneades korostivat ristiriitoja etsivää keskustelua filosofian menetelmänä. Arkesilaos katsoi, ettei varmaa totuutta voi koskaan tavoittaa ja asetti siksi toimintaa ohjaavaksi kriteeriksi &8217;sen mikä on järkevää&8217;. Karneades korvasi järkevän sanalla &8217;vakuuttava&8217; ja Cicero käänsi sanan latinaksi &8217; propabilis &8217;, joka tarkoitti subjektiivista hyväksyttävyyttä.
Agrippa esitti oman mielipiteensä siitä, milloin arvostelman perusteluyrityksestä on syytä pidättäytyä: 1) jos seurauksena on ratkeamaton ristiriita, 2) jos asia näyttää erilaiselta eri näkökulmasta, 3) jos yritys johtaa äärettömään regressioon, 4) perustelemattomiin lähtökohtaoletuksiin tai 5) kehätodistuksiin. Jotkut skeptikot pitivät periaatteenaan, että todellisuus on itsessään käsittämätön, joten arvostelmista täytyy siksi pidättäytyä. Sekstoksen mukaan skeptikon on epäiltävä myös omia periaatteitaan, joten arvostelmasta pidättäytyminen ei johdu ulkoisen todellisuuden luonteesta, vaan skeptikon omista kokemuksista totuuden etsinnässä.

Skeptisismin luonteesta johtuen skeptikot eivät halunneet ottaa kantaa siihen, millainen todellisuus sinänsä on, toisin kuten epikurolaiset ja stoalaiset. Etiikan suhteen Pyrrhonilaiset pitivät kuten epikurolaiset ja stoalaiset, mielenrauhaa (ataraksia ) syynä filosofian harjoittamiseen. Filosofian harjoittaminen kuitenkin johtaa skeptikon huomaamaan, että uskomusten ja arvostelmien muodostaminen maailmasta ei johda mielenrauhaan vaan ahdistukseen. Tämän vuoksi skeptikon mielenrauha syntyy ikään kuin sivutuotteena siitä, että hän johdonmukaisesti pidättäytyy arvostelmista.

  1. Skeptikoilla ei ollut varsinaista eettistä teoriaa, johdonmukaisuussyistä ja siksi skeptikot tyytyivät vain kuvailemaan, millaista skeptikon elämä tosiasiassa oli. Skeptikon elämä muodostui arkipäivän huomioiden tekemisestä, aistien ja ajattelukyvyn käytöstä, tiettyjen pakottavien tuntemusten kuuntelusta ja tapojen ja hankittujen taitojen seuraamisesta &8211; näihin ilmiöihin skeptikko ei luonnollisestikaan halunnut omaksua mitään dogmaattista kantaa.
Siinä missä epikurolaisuus herätti myöhäisantiikin ja keskiajan ajattelijoissa inhoa ja stoalaisuus ihailua, skeptisismi ei herättänyt erityisiä tunteita puolesta tai vastaan. Pikemminkin skeptisismistä tuli filosofien teoreettinen työkalu tai viitekehys, jonka puolesta tai jota vastaan filosofien piti kehittää argumentteja. Tämän aseman skeptisismi on säilyttänyt nykypäiviin asti. Michel de Montaigne oli modernin ajan filosofian ensimmäisiä skeptikkoja. Tunnetuimpia modernin ajan skeptikkofilosofeja on eittämättä David Hume , mutta esimerkiksi Rene Descartes perusti filosofiansa systemaattiseen epäilyyn, jonka kautta hän sitten löysi omat filosofiset pääperiaatteensa.

Lisätietoja: http://plato.stanford.edu/entries/skepticism/