Mitkä olivat Kierkegaardin ajattelun keskeisemmät teemat?

Sören Kierkegaard (1813-1855) oli tanskalainen filosofi, jonka kirjoituksista lähes kaikki jäivät hänen maanmiehilleen tuntemattomiksi, eikä niitä tunnettu Tanskan ulkopuolella. Hänen kuuluisin teoksensa oli Viettelijän päiväkirja osana Enten-eller -teosta, merkittävin taas lienee Afsluttende uvidenskabelig Efterskrif (1846) eli ”Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus”. Muita huomattavia teoksia ovat Enten- eller (1843), Philosophiske smuler ( 1844) ja Sygdomen til doden (1849).Kierkegaardin filosofia on yhteydessä hänen kirjalliseen ilmaisutapaansa: Kierkegaard käyttää kirjoissaan tekijänä useita eri salanimiä ja näyttää verhoavan oman todellisen kantansa salanimien taakse. Esimerkiksi Kierkegaardin pääteoksen, Päättävän epätieteellisen jälkikirjoituksen, on julkaissut ”Johannes Climacus”. Kierkegaard kutsuu ilmaisutapaansa ”epäsuoran tiedottamisen menetelmäksi”, jossa lukijaa ikään kuin autetaan näkemään se ongelmakenttä, jota kirjailijaa kulloinkin askarruttaa, mutta jossa lukijalle ei kerrota, mitä mieltä kirjailija asiasta on. Kierkegaardin tyylilajeina on usein huumori, ironia, parodia tai satiiri.

Kierkegaardin perusajatuksista vallitsee tutkijoiden kesken yksimielisyys. Kierkegaard keskittyi kirjoituksissaan vastustamaan Hegelin vaikutusta filosofiaan ja erityisesti teologiaan. Hän arvosteli Hegelin dialektiikkaa ja tapaa puhua olemassaolon järjestelmästä ilman, että konkreettisen ihmisen kokemus olemassaolostaan otettaisiin huomioon. Hegelin filosofia edusti ja tavoitteli objektiivista, maailmanhistoriallista totuutta ja sulki tämän totuuden piiriin myös kristinuskon. Kierkegaardille tällainen suhtautumistapa oli väärä, sillä hän näki kristinuskon vaativan seuraajiltaan nimenomaan ääretöntä subjektiivista intohimoa, suhtautumista iankaikkiseen elämään äärettömällä mielenkiinnolla.

Kierkegaardin tunnetuin teoria on näkemys ihmisen olemassaolon kolmesta tasosta, jotka ovat esteettinen, eettinen ja uskonnollinen. Esteettisellä tasolla Kierkegaard tarkoittaa tasoa, jossa ihmiset elävät kokonaan aistiensa varassa, aistillista elämää, olipa tämä sitten runoilijan, ajattelijan tai viettelijän elämää. Tällä tasolla ihmiseltä puuttuu vastuullisuus ja hän näkee elämän pohjimmiltaan merkityksettömänä. Eettisellä tasolla elävä ihminen on tietoinen moraalisista velvollisuuksistaan, hyvästä ja pahasta ja tekee valintansa autenttisesti ja vapaasti pyrkiessään toimimaan oikein. Uskonnollinen ja korkein eksistenssitaso liittyy kiinteästi etiikkaan, mutta edellyttää tietoisuutta Jumalasta. Uskonnollinen taso jakautuu kahtia ja korkeampi taso näistä on paradoksaalinen uskonto, eli kristinusko. Kristinuskossa ihminen tavoittelee totuutta, mutta huomaa samalla itse olevansa valheellinen ja syntinen.

Kierkegaardin maine suurena filosofina alkoi kasvaa vasta 1900-luvun alkupuolella, kun hänen teoksiaan käännettiin muille kielille. Monet 1900-luvun protestanttiset teologit ovat saaneet merkittäviä vaikutteita hänestä : Barth, Tillich ja Bultmann näistä tunnetuimpina. Filosofian alueella Heidegger ja Sartre ovat hänen henkisiä perillisiään: Kierkegaardia pidetäänkin eksistentialismin isänä. Wittgensteinkin piti Kierkegaardia 1800-luvun suurimpana ajattelijana. Kierkegaardin saama suuri huomio nykyaikana voi näyttää paradoksaaliselta, sillä hänen kirjoituksensa saivat hyvin vähän huomiota hänen elinaikanaan.