Mitkä ovat kantilaisuuden perusteet?
Pääteoksessaan Kritik der reinen Vernunft (1781) Kant pyrki ratkaisemaan rationalistisen ja empiristisen tieto-opin välisen ongelman. Hänen mukaansa on olemassa kokemuksesta riippumattomia elementtejä, jotka konstituoivat inhimillistä tietoa. Nämä ovat periaatteita, joiden nojalla ihminen havainnoi ja ymmärtää maailmaa. Kantin mukaan on olemassa kaksi empiirisen tiedon lähdettä, aistimellisuus ja ymmärrys. Aistimellisuuteen sisältyvät aina ajan ja paikan käsitteet, ymmärrykseen kuuluu kaksitoista kategoriaa (esim. kausaliteetti), joista kaikki kokemukseen liittyvät käsitteet voidaan johtaa. Inhimillinen tieto on riippuvainen niistä objektiivisista elementeistä, jotka konstituoivat havaintoa. Rationalistit olivat siis oikeassa väittäessään, että inhimillinen tieto vaatii aistikokemuksen ylittäviä objektiivisia elementtejä. Mutta empiristitkin olivat oikeassa korostaessaan kokemuksen merkitystä tiedon lähteenä, sillä meillä ei voi olla mitään tietoa kokemuksemme ulkopuolella olevista asioista, ”asioista sinänsä”, kuten Kant niitä nimitti.
Toisessa pääteoksessaan Kritik der praktischen Vernunft (1788) pyrkii osoittamaan, että moraali on rationaalista ja siten johdettavissa järjestä. Moraalilaki velvoittaa ihmistä ehdottomasti, koska se on universaalia, rationaalista ja puolueetonta. Tällaisen lain ilmaus on kategorinen imperatiivi: ”Toimi vain sellaisen periaatteen mukaisesti, jonka voit tahtoa tulevan yleiseksi laiksi”. Tämä periaate puolestaan asettaa kriteerit sille, millaista eettisesti oikean toimintamme pitäisi olla.
Rationaalisuuteen voi sisältyä myös ristiriitaisuutta ja siksi Kant postuloi Jumalan olemassaolon argumenttien avulla. Kant joutuu turvautumaan Jumalaan vakuuttaakseen, että maailmassa vallitsee moraalinen järjestys: Jumala on juuri tuon moraalisen järjestyksen takeena. Praktinen ja rationaalinen (valistuksen periaatteiden mukainen) Jumala-usko tukee sitä ajatusta, että rationaalinen elämä johtaa myös onnellisuuteen. Tätä uskoa ei kuitenkaan saavuteta teoreettisen järjen pohdintojen kautta, vaan pikemmin moraalin toteuttamiseen liittyvien ennakko-oletusten kautta. Samoista syistä Kant olettaa myös tahdon vapauden ja sielun kuolemattomuuden: molempia tarvitaan, jotta hyveellinen elämä oli mahdollista ja että hyve saisi palkkionsa viimeistään tulevassa elämässä. Jumala taas on takeena siitä, että hyve todella palkitaan ihmisen kuoleman jälkeen.
Kantin vaikutus filosofiaan, uskonnonfilosofiaan ja teologiaan on ollut erittäin suuri, lisäksi monet muutkin humanistiset tieteet ovat saaneet osansa kantilaisuudesta. Nykyisin kantilainen ajattelutapa näkyy eritoten moraalifilosofian alueella.