Miksi uskoa?
Pragmaattiset argumentit Jumalaan uskomisen puolesta eivät liity Jumalan olemassaolon todistamiseen, vaan kysymykseen miksi pitäisi ylipäätään uskoa. Näillä argumenteilla pyritään todistamaan, miksi Jumalaan uskominen on rationaalista ja suotavaa. Tällä käsityksellä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen tosiasian kanssa, onko Jumalaa olemassa vai ei. Pragmatistinen näkemys saattaa lähteä siitä näkökannasta, että koska edelliseen kysymykseen ei voi vastata, eli ei voi tietää onko Jumalaa vai ei, sillä ei ole merkitystä koko kysymyksen asettelun kannalta. Yleensä pragmaattisia argumentteja käytetään kuitenkin tukemaan teistisiä näkemyksiä. Teismin mukaan Jumala on olemassa.
Ehkä kuuluisimmat pragmaattiset argumentit Jumalaan uskomisen puolesta ovat esittäneet Blaise Pascal (1623-1662) ja William James (1842-1910). Pascal kehittelee kuvitteellista tilannetta, jossa pelaajan on ratkaistava onko Jumalaa olemassa vai ei. Ongelma on se, että meillä ei voi olla tietoa Jumalan olemassaolosta. Miten siis toimia? Vaihtoehtoja on kaksi, uskoa tai ei uskoa. Panokset ovat kuitenkin kovat. Oletetaan, että panoksena on elämä. Jos uskomme ja Jumala on olemassa, voitamme kaksi elämää, tämän elämän ja ikuisen elämän. Kaiken järjen mukaan meidän on siis pelattava Jumalan olemassaolon puolesta. Jos uskomme ja Jumala sattuu olemaan olemassa, voittomme on suuri. Jos taas uskomme ja Jumalaa ei ole olemassa, tappio on varsin pieni. Kannattaa siis pelata Jumalan olemassaolon puolesta.
Onko Pascalin ehdottama usko sitten oikeaa tai todellista uskoa, on eri asia. Pascal pyrkii vain todistamaan miksi kannattaa uskoa. Eri asia on pystyykö Pascal vakuuttamaan ateistin.