Mikä on paradoksi?
Paradoksi on väite, joka näyttää olevan totta, mutta johtaa ristiriitaan. Logiikassa tämä tarkoittaa sitä, että jokin lause voidaan yhtälailla todistaa todeksi, kuin epätodeksikin. Paradokseja, jotka liittyvät logiikkaan ja matematiikkaan kutsutaan loogisiksi paradokseiksi. Muita paradokseja ovat muun muassa semanttiset paradoksit, jotka liittyvät merkityksiin.
Tunnetuimpia paradokseja filosofiassa ovat Zenonin paradoksit, jotka kehitti Zenon Elealainen (n. 400 eaa). Zenon yritti todistaa, että liikkeen, äärettömyyden, moneuden ja jatkuvuuden käsitteet olivat ristiriitaisia. Yksi tunnetuimpia paradokseja on Zenonin nuoliparadoksi.
Kuvitellaan, että nuoli lentää yhtämittaisesti eteenpäin jonkin ajan verran. Jos otetaan mikä tahansa ajanhetki on mahdotonta, että nuoli lentäisi tuolloin, koska kyseisen hetken pituus on nolla. Näin nuoli ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Jokaisella ajan hetkellä nuoli on liikkumaton, ja näin se on liikkumaton koko kyseisenä aikana lentäessään. Miten nuoli voi liikkua, jos se on jokaisena ajan hetkenä paikallaan? Toinen kuuluisa paradoksi on Russelin paradoksi, jossa Bertrand Russell (1872-1970) todisti Gottlob Fregen (1848-1925) joukko-opin ristiriitaiseksi.
Arkikielessä tunnetuin paradoksi, on ehkä valehtelijan paradoksi. ”Minä valehtelen aina” on paradoksi. Jos henkilö valehtelee aina, niin valehteleeko hän väitteessäänkin? Jos henkilö puhuu totta, hän valehtelee. Jos henkilö valehtelee, hän puhuu totta.
Ratkaisuna paradokseihin on esitetty muun muassa, että paradoksit olisivat vain kielellisiä paradokseja. Ongelmat ovat kielessämme, eivätkä niinkään ulkomaailmassa. Myös monia muita ratkaisuja on esitetty.