Mikä oli valistuksen filosofinen perusta?
Termi ”valistus” on vaikea määritellä tarkoin, sillä määritelmät ovat osoittautuneet epätyydyttäviksi reduktionististen taipumustensa vuoksi. Valistus sisältää joukon ideoita ja asenteita, jotka olivat tyypillisiä sivistyneistön keskuudessa vuosien 1720 ja 1780 välisenä aikana. Vaikka varsinaista yhteistä nimittäjää ei valistuksen ajan ideoista löydykään, on ainakin yksi yhteinen tekijä, nimittäin ajattelutapa, joka oli luonteenomaista tuolle kaudelle. Valistuksen aikana kritisoitiin voimakkaasti vallitsevaa järjestystä, olipa tämä järjestys sitten maallinen (yksinvaltius) tai hengellinen (kirkko).Valistusta on kutsuttu järjen tai rationalismin aikakaudeksi, mutta yhtä lailla järkeä käytettiin aiemminkin. Sitä paitsi, valistuksen aikaan kuuluivat myös antirationaaliset liikkeet kuten mesmerismi ja vapaamuurarius. Termi rationalismi on muutenkin epätäsmällinen puhuttaessa valistuksesta, sillä rationalismi viittaa pikemminkin tiettyjen ajattelijoiden, kuten Descartesin , Leibnizin , Spinozan ja Wolffin ajattelutapaan. Rationalismilla voidaan viitata myös valistuksen ajan optimismiin, joka perustui uskoon tieteen ja yhteiskunnan kehityksestä ja hallitsi monia tuon aikakauden kirjoituksia. Valistuksen ajan merkittävimpiä ajattelijoita olivat Voltaire , Diderot , Rousseau , Hume , Locke , ja Lessing.
Valistuksen perustava ajatustapa oli se, että ulkoinen maailma voidaan oppia tuntemaan yksinomaan järjen avulla. Tätä oppia sovellettiin esimerkiksi teologiaan, jossa ihmeet, ilmoitus ja perisyntioppi ja sitä kautta koko Raamatun auktoriteetti asetettiin kyseenalaiseksi. Jotkut valistuksen ajattelijat uskoivat, että eliminoimalla taikauskoiset käsitykset uskonnosta voitiin palata luonnolliseen uskontoon, jonka perusperiaatteet voidaan johtaa yksinomaan järjestä. Tätä uskoa symboloi hyvin vuonna 1793 Pariisin Notre Damessa tehty Järjen jumalarettaren asettaminen valtaistuimelle Ranskan vallankumouksen yhteydessä.
Kantin vuonna 1781 julkaisema Puhtaan järjen kritiikki päätti valistuksen varhaiskauden, sillä siinä Kant asettaa ehtoja järjen tietokyvylle. Valistuksen aatteiden vaikutus eteni vähitellen sen syntymailta läntisestä Keski-Euroopasta Etelä-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Valistuksen vaikutus ennen muuta tieteeseen jatkui pitkälle 1900-luvun puolelle, vaikka sen yhteiskunnalliset vaikutukset jäivätkin Ranskan vallankumouksen jälkeen pitkään aikaan vähäisiksi.